Tervetuloa Skin Craftin ja Henri-Sedän artikkelisarjaan tatuointien tiimoilta. Tarkoituksena ei ole kertoa kiveen hakattuja totuuksia, vaan valottaa tatuointeihin liittyviä lainalaisuuksia ja kertoa kuvien tekemisestä kokeneen ammattilaisen perspektiivistä. Mielipiteet ovat siis joko Henri-Sedän tai allekirjoittaneen käsialaa ja niistä saa toki olla vapaasti eri mieltä. Toivottavasti onnistumme herättämään keskustelua ja ehkäisemään edes muutaman paskan tatuoinnin!
Henrin ensimmäinen vastaus otsikon kysymykseen on melko tyhjentävä:
“Se haisee hyvälle.”
Kun nauraminen taukoaa, paljastuu läpästä pieni osa totuuttakin. Toki kahdeksan tunnin tarkkuutta vaativa työpäivä, vaikka sitten paikallaan istuenkin, kirvoittaa hien pintaan kovemmaltakin tekijältä. Mutta silti tatuoijan olisi hyvä olla tietoinen työnsä hygienisestä puolesta.
Tatuointiliikkeen perussiisteys antaa usein kuvan myös muista toimintatavoista. Eli jos liikkeessä on roskia ja verisiä papereita pisin lattioita kannattaa miettiä muita paikkoja hommata kuva. Sama huolimattomuus kun saattaa ulottua myös tatuointivälineisiin.
“Kun tatuoija tekee kuvaa, tulisi työkalut ja asiakkaan paikka olla asianmukaisesti suojattuina ja tatuoijalla hanskat kädessä. Neulat ovat yleensä aina yksittäispakattuja kertakäyttövälineitä ja tatuoijan pitää pystyä se todistamaan,” valaiseen Henkka ja jatkaa:
“Ja jos tatuoija pillastuu asian kysymisestä, se on varma merkki että jotain on vialla. Henkilokohtaisia tatuointitekniikoita ei tietenkään kannata kysellä, mutta hygienia-asioissa ei pitäisi olla mitään salattavaa. Eli jos tatuoija ei pysty vastaamaan niin kannattaa huolestua.”
Paras tapa varsinaisen tatuointityön laadusta varmistumiseen olisi nähdä valmis tatuointi, sillä portfoliotkin saattavat olla photoshopin aikakautena ongelmallisia. Tatuointien parissakin kun liikkuu nykyään jos jonkin sortin vipeltäjää.
“Suomessakin kuulee jos jonkin sortin tapauksista. Esimerkiksi jonkun tatuointiliikkeen ulkokyltissä oli ollut muiden tekemiä kuvia. Kun sitten eräs kuvien alkuperäisistä tekijöistä näki kyltin tuli asiasta reilumman puoleinen sanominen. Tuollanen kun nyt vaan ei ole ihan vitun ok, vaikka kuinka toinen yrittää selitellä, että halusi vaan kuvia joistain tatuoinneista siihen,” kertoo Henri.
Tosin välillä tulee vastaan niin karmivia portfoliota, että lienee oletettavissa että huonoja tatuointeja suoltava tatuoija ei välttämättä edes itse ymmärrä tekevänsä huonoja kuvia.
“Ja jos tatuoija laittaa portfolioon parhaat kuvansa, millaisia ne loput sitten on?” jatkaa Henri ajatusta.
Tiivistyksenä tosin pääsemme yhteisymmärrykseen siitä, että jossain kohtaa niihin portfolioihinkin on pakko luottaa, jos haluaa ottaa tatuoinnin uudelta tatuoijalta.
Kaiken muun lisäksi on hyvä vielä erikseen huomioida tatuointien valokuvaamisen hankaluus. Kaikki tatuoinneista kiinnostuneet ovat varmasti törmänneet Facebookin Paskat tatuoinnit -ryhmiin, jossa haukutaan kuvat tasaisen pystyyn ymmärtämättä välttämättä miten hankalaa on esimerkiksi valokuvata käden tai jalan ympärille kiertyvää tatsaa.
“En ole elämäni aikana ottanut omasta mielestäni yhtään hyvää valokuvaa tatuoinnista. Joko on värit päin helvettiä tai kuva vinossa, oli tatuointi kuinka hyvä tahansa,” jatkaa Henri.
Eli taas kerran, paras tapa todeta tatuoinnin ja tatuoijan laatu on nähdä tatsa livenä.
Virallisissa liiketiloissa toimivien tatuointistudioiden lisäksi nykyään on olemassa myös iso liuta kaikenlaisia liikkuvia tatsapajoja ja kotistudioita, joista muodostuu aina omat ongelmansa. Vaikka festarirekasta otettu tatuointi tehtäisiinkin hygienisesti, tulee tuore tatuointi sitten helposti ryvetettyä mitä moninaisemmissa liemissä..
“Festivaalitatsojen suurin ongelma on aina jälkihoito, vaikka varsinaisen tatuointitilanteen hygienia olisikin kunnossa. Moraalikysymyshän se on. Itse kun en tee edes humalaisille tatuointeja, niin festareilla selvät ihmiset on aika harvassa.”
Kotona työskentelevät tatuoijat sen sijaan voivat olla aivan yhtä kovia ammattilaisia kuin studiossa työskentelevätkin, jos vaan hommat hoidetaan ammattilaisen tavoin, paperit on kunnossa ja tilat ovat terveysviranomaisen hyväksymät. Kuinka usein näin oikeasti tapahtuu, onkin sitten eri asia.
Harrastelijatason kotitatuoijien käsissä ihmisille yleensä kertyy pieniä hassuttelutatuointeja, joista voi olla montaa mieltä. Henrilläkin on toki osansa vähintäänkin arveluttavista kuvista, mutta vaikka aihe olisi kuinka typerä, ei sitä silti kannata hankkia epäilyttävissä olosuhteissa.
“Hyväkin tekijä voi hassutella “paskojen” tatsojen parissa, mutta ne on silti ammattilaisten tekemiä ja teknisesti ihan päteviä.” huomauttaa Henri-Setä.
Seuraava osa pelmahtaa eetteriin taas aikanaan. Tarkoituksena on käydä läpi tatuointien ottamista ulkomailla. Reissutatsoista kun saattaa välillä jäädä aika karmiviakin kokemuksia, niin Henri antaa muutaman kuuman vinkin suurimpien katastrofien välttämiseen.
Kirjoittaja: J. Rämö
Kuvat: Joonas Mäkivirta ja Henri-Setä