Tervetuloa Skin Craftin ja Henri-Sedän artikkelisarjaan tatuointien tiimoilta. Tarkoituksena ei ole kertoa kiveen hakattuja totuuksia, vaan valottaa tatuointeihin liittyviä lainalaisuuksia ja kertoa kuvien tekemisestä kokeneen ammattilaisen perspektiivistä. Mielipiteet ovat siis joko Henri-Sedän tai allekirjoittaneen käsialaa ja niistä saa toki olla vapaasti eri mieltä. Toivottavasti onnistumme herättämään keskustelua ja ehkäisemään edes muutaman paskan tatuoinnin!
Aloitetaan perusasioista – eli mistä tunnistat hyvän tatuoinnin. Henri-Sedällä on aiheeseen tietysti vuosien tuoma silmä (toim. huom. miettikää sitä silmää, oikein tarkkaan) ja yksi vilkaisu riittää kertomaan osaako tekijä hommansa. Jotain perusasioita voi kuitenkin maallikkokin tarkistaa.
“Hyvät linjat ja yleinen siisteys ovat ne tärkeimmät. Tasainen väritys on toinen aika ilmiselvä merkki. Eli jos värissä on aukkoja, niin tatsa ei luultavasti ole muutenkaan ihan kunnossa. Lisäksi jos kulmat eivät ole teräviä eivätkä kohtaa eli linjat menevät ohi toisistaan, niin kannattaa huolestua,” summaa Henri.
Kun maallikko katsoo tatuointia, nousee tärkeimmäksi yleensä aihe, eli se mitä kuvallista informaatiota tatuointi sisältää. Henri-Sedälle se on ollut jo hyvän tovin toissijainen asia.
“Kiva kuva ei sinänsä kiinnosta. Tatuoijat käyttää termiä solid. Se on hiukan hankalasti suomennettavissa, mutta sillä tarkoitetaan kokonaiskuvaa ja sitä miten väritys, varjostus ja linjat luovat yhtenäisen ja toimivan kokonaisuuden. Tai siis toki tatuointeja voi tehdä ilman linjojakin hyvin, mutta se on taas eri asia se,” kertoo Henkka.
Linjattomuuden ongelmaksi noisee Henrin perusoletus siitä, että tatuointeja tehdään vuosikymmeniä kestäviksi pysyviksi teoksiksi. Siksi Henri tekeekin itse pääasiassa perinteisiä vahvaviivaisia kuvia, olkoon ne sitten old schoolia tai japanilaista tyyliä. Kun tatuointi tehdään esimerkiksi pelkästään varjostuksella tai väreillä, se haalistuu ajanmittaan ja alkaa muuttua tunnistamattomaksi, siinä missä vahvat linjat kestävät vuosikymmeniä.
“Mustaa lukuunottamatta kaikki muut värit häviää ajan saatossa. Siitä voi sitten päätellä, että millaiseksi pelkästään värejä sisältävät kuvat menevät vuosikymmenten kuluessa. Toki photorealistisia kuvia ja pelkillä väreillä toteutettuja tatsoja tehdään aivan helvetin hienoja, mutta jos sellaisen haluaa pitää kunnossa, joutuu sen ottamaan muutaman vuoden välein uudestaan. Ja silloin myös maksetaan samasta tatuoinnista uudestaan, mikä kuulostaa minun korvaani omituiselta.”
Toisaalta, kun asian tiedostaa, on jokainen luonnollisesti oikeutettu tekemään kehollaan mitä haluaa. Eli vesiväri-tyylillä tehtyä tatsaa ottaessa kannattaa pitää mielessä, etteivät ne loista kirkkaina useampaa kymmentä vuotta.
Värien kanssa kannattaa toki olla muutenkin tarkkana, jos suinkin mahdollista. Tatuointiliikkeeseen mentäessä on tietysti hankala lähteä kyselemään, että mitä värejä tatuoija käyttää. Mutta etenkin lisääntyneiden kotitatuointien kanssa kannattaa muistaa ettei “halpa ole ikinä hyvää” kuten Henri asian ilmaisee. Kiinalaiset tuontivärit ovat yleensä puoli-ilmaisia, mutta niiden sisällöstä on paha mennä takuuseen. Pahimmillaan tatsavärit saattavat sisältää vaikkapa muovia, mikä nyt vaan ei ole ihan ok. Siksi kannattaakin pitäytyä kasvipohjaisissa väreissä.
“Tärkeintä lienee, että värit ovat kyseisen maan lain mukaan hyväksyttyjä, eli meidän tapauksessa EU:n hyväksymiä. Ja sitä asiaa voi toki kysyä tatuoijalta, joskaan siitä ei välttämättä silti tule hullua hurskaammaksi.”
Usein tatuoijan taso voi tulla kuvan ottajalle selväksi vasta kun tatuointi on jo tehty. Vaikka paraneminen onkin henkilökohtainen juttu, kokeneemmat tekijät hoitavat työnsä yleensä rivakammin ja ilman suurempaa ylimääräistä hinkkausta. Silloin ihoon aiheutuu vähemmän traumaa ja tatuointi paranee nopeammin.
Toinen varma merkki tatuoinnin heikosta tasosta on värien nopea haalistuminen. Vaikka värit vuosien mittaan tulevat menettämään kirkkautensa, ei niiden kuulu muuttua hailakoiksi kuukausissa.
“Valitettavan usein tulee nykyään vastaan kuvia, joita luulee 20 vuotta vanhoiksi ja kun paljastuu, että tatsa on tehty kaksi kuukautta sitten, kannattaa kyseinen tatuoija jättää omaan arvoonsa.” summaa Henri-Setä.
Seuraavassa osassa pureudumme luotettavien tatuoijien ja tatuointistudioiden tunnusmerkkeihin, eli mitä muuta kannattaa huomioida kuin naamatatsat ja seinillä roikkuvat ristit ja kallot.
Kirjoittaja: J. Rämö
Kuvat: Joonas Mäkivirta ja Henri-Setä