Tervetuloa Skin Craftin ja Henri-Sedän artikkelisarjaan tatuointien tiimoilta. Tarkoituksena ei ole kertoa kiveen hakattuja totuuksia, vaan valottaa tatuointeihin liittyviä lainalaisuuksia ja kertoa kuvien tekemisestä kokeneen ammattilaisen perspektiivistä. Mielipiteet ovat siis joko Henri-Sedän tai allekirjoittaneen käsialaa ja niistä saa toki olla vapaasti eri mieltä. Toivottavasti onnistumme herättämään keskustelua ja ehkäisemään edes muutaman paskan tatuoinnin!
Reissutatsat ovat monelle aivan oma osansa tatuointikulttuuria. Niiden kanssa saattaa kuitenkin käydä hassusti jos ei ole aikaa tutkia sopivia mestoja tai tekijöitä. Aiemmissa artikkeleissamme mainitut perusohjeet pätevät toki myös ulkomailla. Eli kannattaa katsoa paikan hygieenisyys ja käydä varauksella läpi tatuoijan portfolio. Mielellään vielä tarkistaa joku valmis kuva tekijältä jos mahdollista.
Henrin kokemukset reissutatsoista rajoittuvat messuilla otettuihin kuviin, mutta jotain vinkkejä on silti heittää. Maailmankolkka saattaa antaa jotain kuvaa yleisen hygienin tasosta ja mahdollisten ammattimaisten laitteiden saatavuudesta. Vaikka kuva tehtäisiinkin sinänsä alkukantaisilla metodeilla eli esimerkiksi ns. handpoke-tekniikalla tulee hygienian olla silti kunnossa.
“Handpoke on sinällään aivan samanlainen tatuointimuoto kuin koneella tekeminenkin, tosi melko paljon haastavampaa, joten siinä on hyvä olla ammattimies puikoissa,” funtsii Henri.
Harhaudumme välissä puhumaan afrikkalaisista arpitatsoista ja kivien kanssa tehdyistä body modificationien alkuperäisistä muodoista. Jokainen voi itse miettiä millaisissa olosuhteissa haluaa ihoaan avattavan niin että sen alle voidaan työntää pieniä kiviä. Väheksymättä afrikkalaista kehomuokkauskulttuuria pätkääkään, maalaisjärki toivottavasti sanoo missä kohtaa tällaisissa projekteissa ollaan riskirajoilla. Afrikasta löytyy varmasti asian tiimoilta myös hyvin toteutettuja ja hygienisiä mestoja.
Kaikkein helpoin tapa hyvän tatuoijan löytämiseen ulkomailta lienee suora kysymys alan tekijöille. Eli sille omalle tatsa-ukkelille siellä omassa kylässä. Tatuoijat tutustuvat toisiinsa usein messujen kautta ja näkevät siellä myös paljon toistensa työnjälkeä, joten heillä on jonkinlainen käsitys muiden tatuoijien tasosta ja frendejä ja tuttuja tekijöitä saattaa löytyä ympäri maailmaa.
“Kyllä noita itse asiassa somessa aika usein kysellään ja mielelläni suosittelen hyviä tekijöitä,” Henkka huomauttaa.
Messut ovat yleisesti ottaenkin turvallisempia paikkoja tatuointien ottamiseen ulkomailla, sillä niiden osanottajia yleensä kuratoidaan edes jollain tasolla. Messupalkintoja nyt harvempi tatsaaja enää pitää seinillään, vaikka niistä jotain ehkä voikin lukea. Henkkakin tunnustaa oman pystinsä olevan autotallissa mutterisäiliönä. Kisoissa on yleensä useampi tuomari paikalla ja ainakaan kaikki eivät voi olla täysiä ummikkoja, joten palkintoja harvemmin jaetaan ihan heppoisin perustein.
“Tosin jotkut Kempeleen tatuointimessut missä on ollut yksi tekijä on sitten eri asia, kun se yksi tekijä saa suorilta viedä kaikki palkinnot kotiin,” nauraa Henkka ja jatkaa:
“Mutta varteenotettavia messuja on nykyään lähes kaikissa Euroopan isoimmissa kaupungeissa, olkoon kyseessä sitten Barcelona, Lontoo tai Tukholma. Ja niissä voi ottaa tatsoja aika luottavaisin mielin, sillä vaikka messupaikat onkin ostettuja joku yleensä tarkistaa että tekijät osaavat asiansa.”
Palkintojen lisäksi jengillä saattaa toki olla seinillään jos jonkinmoista myönnettyä tai itse keksittyä plagaatia ja liiton jäsenyyttä. Liitot ovat yleensä maakohtaisia, mutta niiden luotettavuus on jopa Suomessa rapistunut melko huolella, joten samaa voinee olettaa myös muualta maailmasta.
“Aiemmin liittoon ei päässyt mukaan suorilta, vaan piti lähettää valokuvia, joista tarkistettiin että olet oikeasti ammattilainen. Nykyään jäsenyyteen riittää jäsenmaksun maksaminen. Kyllähän tuo vähän kusi koko homman, kun liiton jäsenyys ei oikeastaan merkkaa mitään,” pohtii Henri.
Kuten aiemminkin mainittiin, liikkeiden sisäosiin kannattaa aina kiinnittää huomioita sillä liikkeen yleinen hygieniä saattaa kertoa myös tatuointivälineiden hygieniasta jotain. Ulkomailla ja varsinkin Jenkeissä ulkoasu ei silti välttämättä merkkaa mitään.
“Jenkeissä pienet liikkeet ihan saatanan hirveillä crack-alueilla saatta olla todella hyviä tatuointipaikkoja, niillä seuduilla kun vaan on vuokrat niin paljon halvempia. Juuri juteltiin asiasta kaverin kanssa joka oli käynyt San Josessa State of Grace -nimisessä liikkeessä missä on huikeita äijiä duunissa, vaikka ulkona oli todella karu meininki. Paikka oli sisältä ihan viimisen päälle, mutta tosiaan siinä edessä olevalla kadulla oli aika rajua sekoilua,” kertoo Henri.
Eli kuten kotimaassakin ammattimainen, edes jollain tavalla järjestelmällinen ja järkevä ilmapiiri liikkeessä sisällä antaa aika hyvän kuvan, että tulossa voi olla järkevä tatuointi vaikkei asian tiimoilta koskaan voi 100% varma ollakaan. Reissutatsoissa on aina omat riskinsä, jotka kannattaa hyväksyä jos leikkiin aikoo lähteä. Tai kuten Henkka asian ytimekkäästi ilmaisee:
“Kannattaa käyttää maalaisjärkeä.”
Seuraavassa osassa käydään läpi muutama juttu jotka edesauttavat tatuoijan työtä. Eli vinkkejä joilla kuvan ottaminen on helppoa ja sujuvaa sekä tekijälle että asiakkaalle. Tatuoija on toki palveluammattissa, mutta useamman tunnin sessio pikkutarkkaa käsityötä käy huomattavasti helpommin jos asiakas jaksaa etukäteen funtsia että onko viikonlopun jäljiltä peseytymättömänä ja darrassa vai suihkunraikkaana selvinpäin.
Kirjoittaja: J. Rämö
Kuvat: Joonas Mäkivirta